Me puhutaan liian vähän tulevaisuudesta.
Siitä, mihin suuntaan me ollaan menossa, ja siitä, minne me halutaan mennä. Siitä, millaiseen tilanteeseen päädytään, jos toimitaan niin kuin nyt toimitaan, ja onko se se, minne halutaan päätyä. Siitä, mikä on se toivottava tulevaisuus, ja mitkä ovat seuraavat askeleet sitä kohti.
Mun tulevaisuus on sellainen, jossa eletään tasapainossa luonnon kanssa. Sellainen, jossa ilmastonmuutos ja luontokato saatiin pysäytettyä ajoissa, ja luonto on terve ja hyvinvoiva. Sellainen, jossa ihmiskunta ei ylikuluta, vaan elää planetaaristen rajojen sisällä.
Mun tulevaisuus on sellainen, jossa ihmiset voivat hyvin. Sellainen, jossa toisista pidetään huolta, eikä ketään jätetä yksin. Sellainen, jossa hyvinvointivaltio pitää huolen siitä, että kaikilla on oikeus hyvinvointiin, oikeus terveyteen.
Mun tulevaisuus on sellainen, jossa jokainen ihminen on arvokas. Sellainen, jossa toisia ihmisiä ei arvoteta ihonvärin, uskonnon, sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Sellainen, jossa oikeus hyvään elämään kuuluu kaikille.
Jonkun mielestä tällainen ajattelu voi olla naiivia, idealistista. Mun mielestä me kuitenkin tarvitaan politiikkaan enemmän idealisteja, enemmän visionäärejä ja enemmän visioita siitä, mihin suuntaan halutaan mennä. Me tarvitaan enemmän sen sanallistamista, että millaista tulevaisuutta halutaan rakentaa. Koska nimenomaan tulevaisuus on se, mitä politiikalla rakennetaan.
Nykyhallitukselta ne visiot tuntuu puuttuvan. Tehdään politiikkaa, joka on pitkällä aikavälillä haitallista ympäristölle, ihmisille ja jopa sille taloudelle, jota hallitus pitää kaikkein tärkeimpänä. Tehdään politiikkaa, joka repii yhteiskuntaa, ja jossa ihmisiä arvotetaan ominaisuuksien perusteella. Tehdään politiikkaa, joka tuhoaa sitä ainoaa sitä ainoaa maapalloa, sitä ainoaa ilmastoa ja sitä ainoaa luontoa joka meillä on.
Mun visio tulevaisuudesta on hyvin erilainen. Ja sen vision eteen mä aion tehdä töitä.