Tampereen kaupunkikehityksen viime vuosien ylivoimaisesti tärkein edistysaskel on ollut ratikka. Se on lisännyt julkisen liikenteen kulkutapaosuutta ja kehittänyt keskustan elinvoimaa. Nyt ratikkaa parhaillaan laajennetaan Pirkkalaan ja Linnainmaalle.
Julkiseen liikenteeseen investoiminen on oikea suunta Tampereen kehitykselle. Tämän lisäksi myös kävely- ja pyöräilymahdollisuudet ovat keskeisiä kestävää kaupunkia rakentaessa.
Julkiseen ja kevyeen liikenteeseen pohjaava kehitys on järkevää monesta eri syystä. Yksityisautoilun kulkutapaosuuden pienentäminen ja tähän liikkumistarpeeseen vastaaminen julkisella ja kevyellä liikenteellä on keskeisin keino liikenteen päästöjen vähentämiseen.
Myös kaupunkitilan näkökulmasta julkinen ja kevyt liikenne ovat yksityisautoon verrattuna selvästi parempia. Yksityisautot vievät huomattavasti enemmän kaupunkitilaa, ja yksityisautojen vähentämisen myötä tämä tila vapautuu ihmisten käyttöön, jolloin voidaan rakentaa viihtyisämpää kaupunkia. Autojen vähentäminen myös mahdollistaa tiiviimmän rakentamisen, jolloin esimerkiksi lähiluontoa voidaan säästää kaupungin kasvaessa.
Tampereen kehityksen tavoitteena pitääkin olla se, ettei omaa autoa tarvitse, vaan julkisen ja kevyen liikenteen keinoin pääsee aina liikkumaan. Tämä vaatii sitä, että julkisen ja kevyen liikenteen verkostoa kehitetään aktiivisesti.
Ratikkaverkon laajentamista pitää jatkaa ja lähijunayhteyksiä kehittää mm. rakentamalla lisää lähijunapysäkkejä ja lisäämällä vuoroja. Bussiyhteydet pitää varmistaa sinne, minne raiteita pitkin ei pääse. Myös julkisen liikenteen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta pitää huolehtia. Kävely- ja pyöräily-yhteyksiä tulee kehittää, ja niiden talvikunnossapitoon täytyy kiinnittää erityishuomiota.
Sen sijaan moottoritiehankkeisiin investoiminen ja uusien parkkipaikkojen rakentaminen on menneisyyden politiikkaa.